lauantai 15. tammikuuta 2022

Long time, no see :D

Onnea on ystävä, joka muistuttaa siitä, että omistan tämän blogin :) Täytyy myöntää etten edes muistanut blogini osoitetta. Hupsista... Olen näköjään innokkaasti aloittanut blogin pitämisen jo reilusti 2020 puolella ja sen jälkeen muka ei ole tapahtunut mitään, mitä olisin voinut blogata. Tapahtumiahan on tuon päiväyksen jälkeen jopa suhteellisen paljonkin huolimatta siitä että muuan Covid19 virus prkl on yrittänyt parhaansa mukaan häiritä kaikkien ihmisten elämää. 

Täytyykin ihan miettiä mitä on tapahtunut vuoden -20 syksyn jälkeen... Koska tuona vuonna ei joulumyyjäisiä järjestetty nimeltämainitsemattoman viruksen takia niin kädentaitoharrastajan myyntimeinigit meinasivat tyssätä alkuunsa. Onneksi rakas ystävä huomasi Maskussa sijaitsevan kirppiksen, Wanhan Nestorin, järjestävän käsityöläisille mahdollisuuden myydä tuotteita Käsityöläisten joulukujalla kirppiksen sisällä. Onneksi ystäväni patisti minut mukaan ja vuokrasimme sitten puoliksi kolmeksi viikoksi paikan tältä joulukadulta. Loppuja tavaroita sitten  raahasin työpaikalleni työkavereiden iloksi tai kauhuksi :D :D 

Vuosi -21 alkoi samalla meiningillä mihin edellinen vuosi loppui, eli korona vaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Aina kun pääsi pohtimasta ettei tää voi kauaa enää kestää, ja kyl tää tästä niin joka kerta tuli pettymys ja tautiluvut oli mitä oli. Kun aikanaan täytin 30, ostin itselleni pienoispöytäsirkkelin. Jossain kohtaa mietin et mikähän päähänpisto iskee kun täytän 40. Päähänpisto iski vähän ennen syntymäpäivääni kun selasin Heidin korttipajan verkkokauppaa. Minun oli saatava rintanappikone :D Mikä loistava idea mielestäni! Ei muuta kuin masiina tilaukseen ja pohtimaan vasta sitten, että mitähän silläkin sitten tekisin. Kuningasideana sitten tupsahtikin kokeilla laittaa leimata heijastinkankaaseen kiva kuva ja päällystää rintanappi sillä. Tästä ideasta sitten päästään siihen, miksi keväällä -21 näki päivänvalon allekirjoittaneen kevytyrittäjyystaival.

Vein koekappaleheijastimen töihin ja sen sattui näkemään Tehyn paikallisosaston jäsen. Kyseisestä hetkestä alkoi lumipalloilmiö, jonka seurauksena paikallisosasto tilasi ja sai 220 kappaletta #sotesopimus heijastinrintanappeja. Laskutusta helpottaakseni päätin ottaa käyttöön kevytyrittäjyyspalvelun ja näin sai alkunsa KesäpolkuDesign.

Koronan ja hemmetin kuuman kesän sotkiessa kaikki ideat mennä myymään tuotteita turuille ja toreille rakkaan ystävän kanssa alko hiukan ärsyttää. Eräänä tuskallisen kuumana sunnuntaina rantauduimme kuitenkin myymään Saloon tuotteitamme valtaisan huonolla menestyksellä. Muita myyjiä oli vähän eikä asiakasmääräkään päässy päivän aikana kovin yli kymmeneen nousemaan :D :D päivän antina parasta oli laatuaika ystävän kanssa. 

Tautitilanne vaihteli ja mielenkiinto ja jännitys alkoi kohdistua joulun aikaan ja joulumyyjäisiin. Olin ilmoittautunut kaksiin joulumyyjäisiin ja lisäksi otimme taas ystävän kanssa käsityöläisten joulukatu paikan Nestorista. Koronapassin käyttö leimasi joulumyyjäisten aikaa, mutta oli kyllä mahtavaa päästä tavaroineen ihmisten ilmoille, vaikka maski ahdisti ja tuskahiki pukkas pintaan. Oli hienoa kuitenkin nähdä kuinka paljon ihmisiä oli liikkeellä. Huomasi, että ihmiset olivat myös odottaneet myyjäisiä ja myyjäistunnelmia. 

Nyt ollaan vuodessa 2022 ja jos nyt allekirjoittanut antaisi lupauksen että kirjoituksia tulisi tänä vuonna tämänkin jälkeen eikä vasta ensi vuonna :D 

Ihanaa vuoden alkua kaikille koronan perkeleestä huolimatta!

-piia

tiistai 22. syyskuuta 2020

Luovan hulluuden taustaselvitys

Olen huomattavan monta kertaa elämässäni joutunut vastaamaan kysymykseen keneltä olen perinyt kädentaitoni ja ennen kaikkea innostuksen kaikkeen mahdolliseen askarteluun yms. Vastaus on aina sama - ei mitään havaintoa :D Äiteeni ei ole koskaan ollut mitenkään lahjakas kädentaitojen osalta. Muistan lapsuudessani ikuisesti näyn, jossa äitini lyhensi verhoja ikivanhalla Singerillä, puolalanka meni rynttyyn ja äitini kätevänä emäntänä iski saksilla puolakoteloon suorastaan murhaotteella :D Jännä juttu, ettei siitä Singeristä ollut enää ompelukoneeksi... Edesmenneellä isälläni oli kyllä rakennushommat hallussa mutta ei häntäkään oikein voi syyttää minun askarteluun vinksahtaneesta geeniperimästä. Ehkä sitten kummankin puolen mummot ovat syypäitä tähän kädentaitojen geenivirheeseen. Heillä kummallakin kun pysyivät hyppysissä niin kutimet kuin kirjontaneulatkin. Itse sitten taas olen selkeästi siirtänyt vinksahtaneen luovan hulluuden geenin jälkikasvulleni, joka on teini-ikään mennessä toteuttanut kiitettävästi itseään paperiaskartelun saralla. 

Askartelun osalta olen elänyt koko elämäni jonkinlaisessa maanisessa vaiheessa. Ei ole montaakaan askartelutrendiä, jota en olisi kokeillut. Torppa on täynnä jos jonkin näköistä ja kokoista askartelu- ja kädentaitoesineistöä. Kuvittelen ainakin osaavani kutoa, virkata, ommella ja huovuttaa. Oikeasti osaan tehdä koruja, kortteja ja nukkekotiminiatyyrejä. Lisäksi olen käynyt keramiikkakurssilla vuosikausia, jonka seurauksena huusholli on täynnä savimöykkyjä. Osa möykyistä alkaa olla tunnistettavia kippoja ja kuppoja, joita kehtaa jo antaa pahaa aavistamattomille ystäville ja tuttaville, jos erehtyvät kutsumaan esimerkiksi kylään. Eivät kutsu toiste :D Huonompi puolisko on sitä mieltä savimöykyistä että voisin kuulemma pitää parin vuoden tauon tästä harrastuksesta. 

Rakas ystäväni aloitti oman blogimsa pitämisen ihan hetki sitten, ja täytyihän minunkin sitten apinoida ideaa ja laittaa luova hulluus kukkimaan :D Ihmetellään ja kummastellaan tulevaisuudessa mitä kaikkea luova hullu taas keksiikään... Jännittää vähän itseäkin kun nuo omat aivotukset ei aina aukea itsellekään :D 

 - Luova Hullu

Long time, no see :D

Onnea on ystävä, joka muistuttaa siitä, että omistan tämän blogin :) Täytyy myöntää etten edes muistanut blogini osoitetta. Hupsista... Olen...